Hiihtokeskukset
Hiihtokoulut
Tilannetiedot
Tapahtumakalenteri
Lajit ja liikkujat
Info


Jossain hiihtokeskuksissa on kumparerinne, joka houkuttelee kokeilemaan taitoja. Kumpareiden valloittaminen vaatii kuitenkin kohtuullisen hyvää hiihtotaitoa. Senkin jälkeen on pitkä matka jannelahtelaksi, vaikka pukkelikosta jo nauttisikin.
Kumparetekniikka on ihanteellinen, kun se on suoraviivainen, tasarytminen ja kumpareen kaikkia osia käyttävä. Laskurytmin on säilyttävä samana koko suorituksen ajan, kumpareiden eri kohdissa. Teknisesti hyvässä laskussa käännökset ovat leikkaavia ja suksien lumikontakti säilyvä. Näin siis teoriassa, käytännössä asian voi purkaa kolmeen pääkohtaan, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä.
Ylävartalo pidetään suhteellisen stabiilina, joustot tehdään jaloilla. Kumpareen lähestyessä jalat vedetään takareidestä koukkuun, kumpareen jälkeen jalkojen ojennus. Aloittelija lähtee helposti tekemään joustot ylävartalolla, jolloin asento hajoaa ja vauhti karkaa hallitsemattomaksi.
Sauvamerkin tarkoitus on rytmittää laskua. Sauvaa käytetään kevyesti lumessa, merkiksi alkavasta käännöksestä. Merkki laitetaan hieman kummun takapuolelle. Jos merkki asettuu etupuolelle tai kummun laelle, se kääntää laskuasennon helposti takapainoiseksi.
Kumparelaskijoilla on omat erikoissuksensa, jotka ovat lähempänä perinteisiä suoria pujottelusuksia. Tavallisilla rinnesuksilla ja twin tip-suksilla pärjää kuitenkin mainiosti myös kumpareissa.
Kypärä on pakollinen varuste kumpareikoissa, suositeltava myös peruslaskemisessa. Kumpareikossa olisi hyvä käyttää myös selkäpanssaria ja suojatopattuja housuja, varsinkin jos kumparevimma yltyy vähänkään enempää.
