carver

Laskettelusukset – ennen pitkät nyt pätkät

Suomalaiset ovat ulkoilukansaa – lähes punaposkisten naapureittemme norjalaisten luokkaa. Samalla kun ulkoilu on lisääntynyt ovat suomalaiset löytäneet tiensä takaisin rinteisiin. Lumilautailusta on tullut aiempaa tiiviimmän ryhmän harrastus ja sukset kiinnostavat laskutaitoista väestönosaa vuosi vuodelta enemmän.

Carverit ja twinarit: siinä laskettelun trendikästä sanastoa. Carving-suksen muoto on tiimalasimainen, twin tip -suksessa on kärki molemmissa päissä. Nykyään twin tip-suksia lukuunottamatta kaikki sukset ovat enemmän tai vähemmän carvereita, mutta jopa twin tip -suksissakin on hieman tiimalasimuotoa.

Vielä 80-luvulla pitkällä suksella laskettiin niin radalla, kumpareissa kuin umpihangessakin. Ensimmäiset carverit lanseerasi Atomic vuonna 1984. Nyt Suomessa melkein jokaisella on carverit alla, leikkaavasta käännöksestä on tullut kansanhuvia ja kaikki viihtyvät.

Määräävä tekijä on kääntösäde

Laskijan pituus ei enää näyttele yhtä suurta roolia suksia valittaessa. Sen sijaan uusi arvo ”R” (radius) suksen kannassa antaa meille paljon informaatiota suksen tyypistä. Mutta sekään ei kerro kaikkea. Seuraavat ohjeet ovat viitteellisiä ja perustuvat suksen omaan kääntösäteeseen eli kuormittamattomaan sukseen tai suksiin.

Sukset voidaan kääntösäteen perusteella jakaa kolmeen ryhmään:

  • Radius alle 13 metriä
  • Radius 14-16 metriä
  • Radius yli 16 metriä

Radius alle 13 m:
Ensimmäisen ryhmän laskijoille tyypillistä on laskea aktiivisesti kääntyen. Käännökset seuraavat toisiaan ja kantin vaihto tapahtuu nopeasti. Oikolaskussa suksien ollessa pohjallaan saattavat sukset ”väpättää” eli tuntua levottomilta, joka kuitenkin on ihan tyypillistä tämän tyypin suksille. Tässä ryhmässä viihtyvät taitavat ja urheilulliset laskijat. Suksille tyypillistä on suuri sivuleikkaus eli vahva tiimalasimuoto ja kohtalaisen suuri kiertojäykkyys.

Radius 14-16 m:
Kääntösäteen ollessa 14 -16 m puhutaan usein yleissuksista, joka varsin hyvin kuvaakin tämän ryhmän sivakoita. Ne eivät ole aivan yhtä aggressiivisia lähtemään käännökseen ja tuntuvat kestävän vauhtia enemmän kuin mitä oma pipo antaa myöten. Käyttäjäryhmä on laaja: aloittelijasta experttiin suksen kiertojäykkyyden noustessa määräävään rooliin. Aloittelevan alppinistin on helpompi hallita kiertojäykkyydeltään kevyempiä suksia.

Radius yli 16 m:
Tämän ryhmän sukset luokitellaan suurpujottelutyyppisiksi suksiksi. Tunnusomaisia piirteitä ovat hyvä vauhdinkestävyys ja rauhallinen käyttäytyminen eri rinneolosuhteissa. Tässä ryhmässä viihtyvät todelliset lataajat. Suuren kääntösäteen sukset ovat luonnollinen siirtymä vanhoista pitkistä suorista suksista uuteen suksimaailmaan.

Periaatteet suksen valinnassa:

  • Laskijan pituus ei enää määritä suksen pituutta
  • Suksen mitan määrää laskijan laskutottumukset
  • Mitä kiertojäykempi suksi sitä vaativampi laskea
  • Suuri suksen sivuleikkaus, pieni kääntösäde

Kumparesukset:

Kumparesukset muistuttavat erehdyttävästi 80–luvun kalustoa. Niissä on suorahko sivuleikkaus mutta suuri kiertojäykkyys. Pituussuunnassa suksi on taipuista, jotta se toimii oikein ja kestää menoa epätäsaisessa maastossa. Älä mene jäykillä carving-suksilla syvään ja jäiseen kumpareikkoon, sillä ne saattavat vahingoittua tai jopa katketa.

Teksti: Heikki Hurskainen / Oy Patrol Ab
Kuvat: Mika Suortti & Maisu Björkbom

Takaisin ylös