Perusasiat kuntoon

 

Hyvä laskuasento alkaa rakentua seisomalla keskellä monoa.

Alppihiihdon laskutekniikka on muuttunut lähihistoriassa suuresti, koska laskuvälineet ovat kehittyneet hurjasti. Kovimpia laskijoita ja heidän tyylejään tarkkailemalla tulee väistämättä mieleen, että tässä talviurheilun kuninkuuslajissa pärjää monilla eri tekniikoilla. Huippulaskijoilla on kuitenkin tekniikan puolella paljon samoja yhteisiä ”hyviä asioita”. Tuon tässä esille alppihiihdon perusteita sekä niihin sopivia harjoitteita. Seuraavissa jaksoissa mennään hiukan syvemmälle lajin saloihin.

 

ASENTO JA TASAPAINO

Hyvä, tasapainoinen laskuasento on tärkein asia ja hyvän tekniikan peruslähtökohta. Jos peruslaskuasento ei ole oikein, on erittäin vaikeaa - yleensä jopa mahdotonta - tehdä oikeita asioita suksen päällä. Tasapaino on edellytys muiden laskemisen perustaitojen oppimiselle. Painon pitää jakautua keskelle jalkapohjaa.

Paino ei saa siis olla liian edessä, eikä liian takana, vaan monossa seistessä on tultava hyvä ja tasapainoinen tuntuma siitä, että seisoo keskellä jalkaa, eli monoa. Kun sille tuntuu, seisoo laskija todennäköisesti myös keskellä suksea. Pieni paineen tunne säären etureunassa antaa viitteitä oikeasta laskuasennosta.
Hyvässä perusasennossa laskijan nilkat, polvet ja lantio ovat kevyesti koukistettuina ja niiden akselit ovat hartialinjan kanssa samansuuntaiset. Suksien ja polvien välinen etäisyys vastaa noin lantion leveyttä, jotta tukipinta-ala olisi mahdollisimman hyvä ja luonnollinen, sekä jaloilla olisi tilaa toimia. Tässä täytyy toki huomioida yksilöiden erot: Oma hyvä leveys jaloille löytyy laskemisen kautta.

PARALLEELIT JALAT, LANTIO JA HARTIAT

Sekä pujottelussa että suurpujottelussa on tärkeää koko käännöksen aikainen paralleelisuus suksen kärjistä aina hartioihin asti. Koko paketin tulee olla samassa linjassa, eli suksien kärkien samalla tasolla, polvien toimittava vierekkäin, lantion pysyttävä polvien suuntaisena sekä vielä hartioiden seurattava alakropan linjoja.

KÄÄNTÄMINEN JA KANTTAAMINEN

Laskemisessa kääntämisliikkeet ovat vauhdin säätelyn ja suunnanmuutosten kannalta välttämättömiä. Suksi kääntyy hiihtäjän tekemillä aktiivisilla kääntämisliikkeillä sekä suksen sivuleikkauksen avulla. Huippulaskijat käyttävät hyödykseen molempia samanaikaisesti. Kääntämisen taitoon kuuluvat myös painovoiman ja vauhdin hyväksikäyttö.

PAINEEN SÄÄTELY JA SUKSEN KUORMITTAMINEN

Kuormittamisella tarkoitetaan suksen ja lumen välisen paineen säätelyä. Paineeseen vaikuttaa laskijan vauhti, käännöksen muoto, kanttaaminen ja laskijan liikkeen määrä. Käännöksen pitää olla mahdollisimman jouheva ja säilyttää liikkeen suunta ja voima. Alaspäin vauhtia saa suunnattua vapauttamalla painetta sukselta oikeaan aikaan.
Kuormittaminen ja paineen säätely on perustaidoista vaikein. Ettei laskeminen olisi liian helppoa, on sen vaikutus laskuun myös suurin. Kuormitus vaikuttaa suksen kääntymiseen, käännöksen muotoon ja rytmiin. Pyrkimyksenä on, että paine on koko käännöksen ajan mahdollisimman tasainen, eikä käännöksen loppupuolella syntyisi kuormituspiikkejä.

Kovimman paineen tulisi olla sillä hetkellä käännöstä, kun sukset osoittavat suoraan alaspäin rinnettä (oikolinjan suuntaisesti). Näin saadaan kovin kiihtyvyys käännöksestä ulos, mutta tätä ei toki voi toteuttaa esimerkiksi jyrkällä kääntävällä radalla, koska ihmisen voimat eivät yksinkertaisesti riitä.
Tämä on se taito, joka toisilla on, ja toisilla sen löytämiseen menee vuosia. Voi myös olla, että sitä ei löydä koskaan kilpalaskuurallaan. Tämän harjoittelemiseen on vain laskettava, ja mietittävä käännöksen tuomaa tunnetta sekä kiihtyvyyttä. Yleensä tunne löytyy ilman keppejä laskemisen kautta,
mutta sitä on hankala siirtää radalle.

 

RYTMI, AJOITUS JA KOORDINAATIO

Liikkeiden ajoitus ja koordinaatio tarkoittaa laskijan kykyä yhdistää liikkeet ja taidot kokonaisuudeksi. Liikkeiden ja perustaitojen oikeasta ajoituksesta ja koordinaatiosta muodostuu käännöksen sisäinen rytmi. Yksittäisten käännösten yhdistämisestä muodostuu käännössarjan rytmi.

Vaikka rytmin hallinta on yksi laskettelun perustaidoista, sen tärkeimpiä tehtäviä on tukea muita perustaitoja, eli kääntämistä, kanttaamista ja kuormittamista. Rytmin treenaamiseen tulee laskea vapaalaskussa kuviteltuja portteja, vaihdella eri rytmityksillä käännössäteitä sekä laskea esimerkiksi
kavereiden kanssa peräkkäin tai rinnakkain.

KÄÄNNÖKSEN VAIHEET

1. ALOITUSVAIHE. Ennen oikolinjaa. (Oikolinja on mäessä suorin linja alas.) Kanttien vaihto ja paino siirtyy reilusti käännöksen aloittavalle ulkojalalle unohtamatta sisäsukseakaan. Paine on saatava aikaisin, jotta ohjausvaiheen jälkeen laskija saa pian luotua kunnon kuormitusta suksilleen.

2. VAIHE. Kääntäminen ja paineen luonti / oikolinjassa, suksien kärjet näyttävät alas. Sukset ovat yhdensuuntaiset oikolinjan kanssa. Paine suksessa kasvaa ja se on kepin kohdalla suurin käännöksen aikana.

3. VAIHE. Oikolinjan jälkeen. Valmistautuminen suunnan muutokseen (uuteen käännökseen). Vartalon suuntaaminen uuteen käännökseen ja paineen vapauttaminen suksilta sekä vauhdin suuntaaminen maaston mukaan. Sen jälkeen taas kanttien vaihto ja kohti uutta käännöstä.

 

Teksti: Juuso Aulanko
Skimbaaja 5/2010