Alppihiihto harrastuksena

Vaikka televisiossa alppihiihto vaikuttaa vain äärivakavalta suorituslajilta,
voi keppejä kiertää myös huvin vuoksi.

Tässä osassa ratalaskukoulua otetaan hiukan etäisyyttä itse suorittamiseen ja tutustutaan alppihiihdon taustoihin, sääntöihin ja kilpailutasoihin. Samalla paneudutaan vielä seuratyöhön ja sitä kautta lajin pariin pääsemiseen.

 

Taustalla häärii monenlaisia liittoja

Kilpailutoimintaa alppihiihdon ympärillä pyörittää kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). SHL eli Suomen hiihtoliitto on FIS:n jäsen ja yksi sen perustajamaista sekä aktiivisista toimijoista. FIS:n ylimmässä päättävässä elimessä, kongressissa,
Suomella on niin sanottuna vahvana hiihtomaana kolme ääntä ja paikka FIS:n hallituksessa. Nykyään alppihiihdon lajiliitto on Ski Sport Finland ry, joka toimii itsenäisesti, kuitenkin SHL:n alaisena, sillä SHL hoitaa edelleen esimerkiksi kaikki kisailmoittautumiset kansainvälisiin kisoihin sekä viralliset yhteydet FIS:n suuntaan.

Mukaan pääsee liittymällä seuraan

Itse ratalasku- ja kilpailutoimintaan siis pääsee, ikään katsomatta, alppihiihtoseurojen kautta, joita toimii Skisportin alaisuudessa useita kymmeniä. Lähes jokaisella hiihtokeskuksella on rinteitä säännöllisesti hyödyntävä seura, joka mieluusti ottaa uusia harrastajia mukaan. Ratalaskua voi myös käydä kokeilemassa seurojen harjoituksissa, mutta turvallisuussyistä on tärkeää kysyä lupa harjoitusta pitävältä valmentajalta ennen seikkailua keppien välissä.
Mikäli taidot ovat hakusessa, löytyy vauhtia ratalaskuoppeihin hiihtokoulujen kursseilta sekä yksilötunneilta. Hiihtokouluista löytyy usein kokeneita ratalaskijoita sekä mahdollisuudet järjestää vaikka kokonaiselle ryhmälle ratalaskuopetusta. Virallisiin kansallisiin kisoihin tai sitä korkeammalle tasolle osallistuakseen täytyy olla
Hiihtoliiton lisenssi voimassa. Mikäli laskija on alle 12-vuotias tai laskija osallistuu vain piirikunnalliseen
tai oman seuran järjestämään pieneen kisaan, riittää pelkkä Skipassi. Mikäli urheilija haluaa osallistua FIS:n alaisiin kisoihin tulee hänellä olla myös FIS-lisenssi kansallisen lisenssin ja vakuutuksien lisäksi. FIS-lisenssin myötä urheilijalle tulee myös rankingsijoitus maailmassa. Lisätiedot lisensseistä ja skipasseista löytyvät osoitteesta www.skisport.fi.

Sääntöviidakko on laaja, mutta selkeähkö

FIS:n alaisten kilpailujen säännöt ovat hyvin laajat ja niissä on pieniä eroja riippuen kilpailutasosta. Säännöt ovat kuitenkin hyvin selkeät ja kilpailuissa tulee melko harvoin tulkintakysymyksiä. Ehkä yleisimmät kiistan aiheet tulevat, jos radalla on ollut jotain häiriötekijöitä ja laskijalle on myönnetty uusintalasku. Usein keskustelua aiheuttavat myös päivän keliolosuhteet, joiden suhteen kilpailun jury voi keskeyttää kilpailun tai lykätä sitä. Mikäli sääntöihin haluaa perehtyä tarkemmin, löytyvät viralliset säännöt FIS:n sivuilta osoitteesta www.fisski.com ja suomennettu versio Skisport ry:n sivuilta. Tässä erikseen mainittaviksi säännöiksi voisi ottaa esimerkiksi sen, miten rataan tutustuminen on säännöissä määritelty:

614.3.2 Kilpailijoiden rataan tutustuminen
Kilpailijoiden rataan tutustuminen pidetään Tuomariston radan tarkastamisen jälkeen. Tuomariston avattua radan tutustuminen tapahtuu normaalisti ylhäältä alaspäin. Kilpailijat saavat tutustua lopulliseen rataan joko liukumalla hitaasti alaspäin radan vierellä tai poikittain liukumalla porttien läpi (katseleminen).
Porttien läpi laskeminen tai ratamuotojen mukaileminen rata-alueella ei ole sallittua. Kilpailijoilla on oltava kilpailunumerot mukana. Kilpailijoiden on poistuttava rata- alueelta tutustumisajan loppuun mennessä. Kilpailijat eivät saa mennä rata-alueelle kengillä ilman suksia.
 

Kilpailla voi harrastaen tai täysillä suksien

Korkein taso, jossa alppihiihdossa voi kilpailla, on maailmancup (WC). Siellä laskijat ovat todella taitavia ja taso kova ensimmäisestä laskijasta viimeiseen.
Samalla viivalla ovat toki olympialaiset ja MM-kisat, joskin näissä kärkilaskijoiden jälkeen taso tippuu nopeammin, koska maakiintiöt rajoittavat joidenkin maiden huippulaskijoiden osallistumisia.
Näiden kisojen jälkeen tulevat maanosien omat cupit eli esimerkiksi Eurooppa-cup (EC) ja Pohjois-Amerikan cup (NAC). Maanosien cupien jälkeen tulevat FIS-kilpailut. Suomessa laskettavista FIS-kisoista kovatasoisimmat ovat yleensä keväällä järjestettävät Suomen mestaruuskilpailut. FIS-kisojen jälkeen tulevat ENL -tason kilpailut, joita voidaan käydä esimerkiksi rinteissä, jotka eivät täytä normaalin FIS-kilpailun asettamia vaatimuksia. Tämän jälkeen tulevat kansainväliset ja kansalliset hiihtoliittojen pitämät nuorten, lasten ja mastereiden kisat, jotka voivat olla tai eivät ole FIS:n alaisia. Suomessa esimerkiksi lasketaan junnuiässä alueellisia aluecupkisoja, valtakunnallista Audi junior cup -sarjaa sekä eri ikäluokkien SM-kisoja.
Lisäksi master-ikäiset (yleisestä sarjasta 80-vuotiaisiin) kilpailevat omassa master-cupissaan, sekä ratkovat eri ikäluokkien Suomen mestaruudet. Master-kiertueen ohessa lasketaan myös timanttisarja, joka soveltuu erinomaisesti sellaisille yli 17-vuotiaille nuorille, joiden tavoitteena on harrastaa lajin parissa eikä kiertää kansainvälisiä FIS-kisoja.

Skimbaaja 6/2010
Teksti: Juuso Aulanko
Kuvat: Rami Lappalainen