Hiihtokeskukset
Hiihtokoulut
Tilannetiedot
Tapahtumakalenteri
Lajit ja liikkujat
Info
Pujotteluradat ovat muuttuneet aiempaa kääntyvimmiksi, mutta silti myös vauhdit ovat nousseet. Yli kaksimetristen pujottelusuksien aikakaudella toimiva ohje oli ”juureen ja ponnistus” kun taas nykyään kuulee valmentajien ohjeistavan junioreita antamaan ”tilaa” kepille. Perehdymme nyt nykypujottelutreenauksen avainasioihin.
Peruslaskuasennosta on tullut entistä tärkeämpi, koska lyhyemmät sukset ja nopeammat voimat testaavat laskijan tasapainokykyä aikaisempaa enemmän. Lajin perusteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet, joten edelleen on edelleen tärkeää – taitolajista kun on kyse – kehittää omaa suksitaituruuttaan. Jos ennen osasit laskea luisuttavaa käännöstä yhdellä suksella, nyt sama täytyy osata tehdä leikkaavana ja mieluiten ilman sauvoja. Taitoa vaatii myös erisäteisten käännösten hallintaa sekä jyrkällä rinteellä vauhdin kurissa pitämistä leikkaavien käännösten avulla. Kaikissa perinteisissäkin tekniikkaharjoitteissa on tärkeää, että niitä toteutetaan myös nykytekniikan vaatimusten mukaan ,eli isommilla kallistuksilla, kulmilla ja täysin leikkaavin käännöksin. Täytyy kuitenkin muistaa, että taitoa on myös luisuvan käännöksen tekeminen. Monelta nuorelta alppitykiltäkin tämä taito on kateissa ja viimeistään se tulee eteen jyrkillä ja jäisillä rinteillä, joissa on sula mahdottomuus selvitä ilman taktista alkusladia.
Pujottelu on tullut lähemmäksi suurpujottelua ja itse tekniikassa ei ole enää kepin ottoa ja asentoa lukuun ottamatta juurikaan eroavaisuuksia. Kaikki pujottelijatkin treenaavat suurpujottelua ahkerasti, ja erityisen hedelmällistä pujottelua varten on treenata pätkäkepeillä. Pätkäkepeillä laskettaessa kepin ottamisen vaikutus poistuu ja laskija pystyy keskittymään leikkaavien käännösten tekemiseen. Pätkäkepit auttavat myös lajiin pariin haluavia, jotka vieroksuvat keppiä päin laskemista. Pujottelussa ei ole enää paineetonta vaihetta, joten harjoittele nopeata kantin vaihdosta ja pyri saamaan kuormitusta sukselle mahdollisimman nopeasti käännöksen alussa. Muista työskennellä molemmilla suksilla yhdensuuntaisesti sekä painaa molempia polvia sisään, jolloin turhat kierrot lantiosta jäävät pois. Pätkäkepeillä harjoitellessa voi hyvin käyttää apukeppejä tai havuja antamaan apua linjan opetteluun tai kuormituksen ajoituksen harjoitteluun.
Sulavuus ja vaivattomuus tekevät pujottelusta nopeaa sekä vieläpä miellyttävää katsottavaa. Tähän päästäkseen on opittava rytmittämään pujottelulaskua rinteen muotojen ja olosuhteiden mukaan. Vapaalaskussa on siis hyvä leikitellä erisäteisillä käännöksillä ja ratoja kannattaa laskea eririnteissä sekä erimittaisilla portinväleillä. Sauvamerkin käyttö on hyvin yksilöllistä ratalaskussa, mutta vapaalaskussa sen tuomaa rytmitystä kannattaa hyödyntää.
Opettele siis jyrkällä ja kääntävällä radalla tekemään enemmän kuormitusta sukselle jo ennen keppiä sekä loivalla ajamaan käännöksiä suorempaan ja hiukan myöhäisemmällä kuormituksella. Tärkeää on oppia radan sekä rinteen lukutaito, jotta voi näyttää omaa pujottelunopeuttaan rinteessä kuin rinteessä, tai kurvailla hallittuja tiukkoja carving-käännöksiä hississä olevien kanssalaskijoiden iloksi.
Pujottelijan kesätreeneissä on erittäin tärkeää kehittää tasapainoa. Rullaluistimet, trapetsikävelyt, voimistelut ja hiekkamonttuhyppelyt ovat omiaan valmistamaan pujottelijaa kohti seuraavaa pitkää pakkasjaksoa. Nykytekniikka on myös tuonut pujottelijalle entistä enemmän haastetta siihen, että vahvojen jalkojen lisäksi myös keskivartalon lihasten täytyy olla rautaisessa tikissä. Eli ei muuta kuin saliohjelmasta puolet jollain tavalla keskivartalon lihaksia palveleviksi, ja lisäksi kokeilemaan vaikka naisten ryhmäliikuntatunnille miten pakista voi vielä polttaa hiukan ylimääräisiä rasvoja pois. Harrastelijoiden on kuitenkin hyvä muistaa jättää hiukan rasvakerrosta, koska kisapuku on muistaakseni aika viileä Lapin pakkasissa.
Teksti: Juuso Aulanko / Skimbaaja 1/2011