Yksi hyväksi havaittu harjoitus on ongenkoukku. Siinä on ideana laskea hyvässä laskuasennossa ja tehdä rinteeseen J-kirjain. Tehdään siis vain yksi käännös: otetaan vähän vauhtia, poljetaan ulkosuksen kantti rinteeseen ja nautitaan käännöksestä. Mikäli kantti ei pureudu rinteeseen kunnolla, lisätehoja saa painamalla käsillä polvista ylämäen suuntaan.
Toisen harjoitteen nimi on tuhatjalkainen. Siinä tehdään samaista J-kirjainta rinteeseen, mutta laskun aikana nostellaan suksia vuorotellen siten kuin oltaisiin kiipeämässä rinnettä ylöspäin.
Kantin löytäminen voi olla haastavaa loivassa rinteessä, joten harjoituspaikaksi kannattaa katsoa vähän jyrkempi kohta rinteestä. Mikäli rinne on jäinen, on hyvä ennen harjoituksia varmistaa kanttien terävyys.
Kepit kouluttaa kääntymään
Ratalasku, eritoten suurpujottelu, on mainio tapa löytää leikkaavan laskemisen riemu. Kepit pakottavat tekemään käännökset tietyssä rytmissä ja tietyllä voimalla. Hyvin tehty rata on opettajana ensiluokkainen.
Ratalaskua arastellaan turhaan. Ei tarvitse olla tanjapoutiainen kokeillakseen kepin kiertoa. Välineiksi käy tavalliset rinnesukset ja kun päässä on kypärä, niin nautinto voi alkaa. Ratalasku on todella hauskaa ja aikuisten ryhmissä suurin kilpailu käydään itseään vasten.
Monissa hiihtokeskuksissa järjestetään vauhdikkaan laskemisen tai ratalaskun ystäville omia tapahtumia. Joissain ne ovat säännöllisesti tiettynä viikonpäivänä hiihtokoulun tai seuran järjestäminä. Lisäksi hiihtokoulut järjestävät tilauksesta porukan taitotasoon sovitettuja ratalaskukursseja tai -kilpailuja. Hiihtokeskusten järjestämiä tapahtumia löydät keskusten omilta sivuilta.
