Pyörän valinta bike parkiin – näin löydät itsellesi parhaan

Lähtökohta onnistuneelle bike park -ajolle on toimiva, kuskille sopiva pyörä. Täysijousitettu pyörä parantaa hallintaa ja nopeuttaa oppimista. Tärkeintä on kuitenkin toimivat jarrut.

Enduropyörä on monipuolisuutensa ansiosta oiva valinta bike park -ajoon.

Ensimmäinen – ja keskeisin – vaatimus on se, että pyörässä on tehokkaat ja toimivat jarrut molemmille renkaille. Dirttihyppypyörillä, BMX-pyörillä tai jalkajarrullisilla pyörillä ei siis ole asiaa bike parkiin.

Bike parkissa suositeltava pyörätyyppi on enduro-, DH- (alamäki-) tai trailipyörä. Fatbikellakin voi ajaa, jos rata siihen soveltuu. Perinteistä maastofillaria, eli XC-pyörää, ei varsinaisesti bike parkiin suositella. Toisaalta tässäkin on pari pientä poikkeusta: kunnon xc-pyörällä voi helpoilla reiteillä aloittelija ottaa tuntumaa bike park -ajoon. Crosscountry-kisaaja voi saada lisävarmuutta ja vauhtia bike park -harjoittelulla. Silloin alla voi ainakin välillä olla oma kisapeli – vaikka se ei optimaalisin pyörä bike park -ajoon olekaan.

Enduropyörä on monipuolinen

Aloittelevalle maastopyöräilijälle, joka on ensi kertaa bike parkissa, toimii useimmiten parhaiten enduropyörä. Täysjousitettuna se on mukava ajaa, mutta ennen kaikkea jousitus lisää hallinnantunnetta. Renkaiden pito paranee, iskut pehmenevät ja jarrutukset tehostuvat. Loivahko geometria tekee pyörän ohjauksesta vakaan. Enduropyörä on monelle myös lähempänä ”tavallista” pyörää kuin täysverinen, pitkäjoustoinen DH-pyörä.

Pyörähankintaa suunniteltaessa kannattaa tutustua bike park -vuokraamojen tarjontaan. Vuokravälineillä saat helposti käsityksen erimerkkisten ja -mallisten pyörien sopivuudesta ajotyyliisi. Vuokraamojen lisäksi pyörätarjontaan voi tutustua maahantuojien tai jälleenmyyjien bike parkeissa järjestämillä koeajopäivillä.

Pyörän kokoa – ja etenkin ”ohjaamon” tilavuutta – kuvaa hyvin reach-mitta, joka on etäisyys keskiön pystylinjasta emäputken keskelle.

Näin valitset oikean kokoisen pyörän

Nykyaikaisten pyörien rungot ovat matalia ja pitkiä, joten pyörän päällä on tilaa liikkua eteen- ja taaksepäin. Tämän takia oikeaa runkokokoa ei ratkaise niinkään rungon korkeus, vaan pikemmin sen pituus.

Vähän isolla pyörällä on usein helpompi ajaa kuin liian pienellä, kun kuskilla on enemmän tilaa ”ohjaamossa”. Tällöin on myös helppoa seistä keskellä pyörää keskiöakselin päällä. Kun paino jakautuu tasaisesti molemmille akseleille, on eteneminen vaikeassa maastossa vakaata ja rengaspito etenkin mutkissa paranee. Liian pienellä pyörällä ajettaessa pyöräilijä joutuu jatkuvasti tekemään kompromisseja ja siirtämään painoa edestakaisin – useimmiten liian taakse. Silloin etupyörä muuttuu suhteessa kevyeksi, mikä tekee pyörän vaikeaksi hallita.

Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!