Lumilautailun ensi metreillä tarvitaan usein huomattavasti pidempää pinnaa kuin ensimmäistä kertaa suksilla mäkeen lähtiessä. Vaikka laji on hauskaa ja osaavilla helpon näköistä, ei kannata odottaa liikoja ensimmäiseltä lumilautailukerralta.
Tämä kannattaa myös pitää mielessä, kun seuraa omaa jälkikasvun ensimmäisiä kokeiluja lumilaudan päällä. Toisaalta, jos lapsi haluaa lautailua kokeilla, voi hänellä riittää motivaatio yllättävänkin sitkeään harjoitteluun.
Opettele kaatumaan
Kun laudan on saanut jalkaan, kannattaa muutaman kerran kokeilla kaatumista sekä mahan että selän puolelle niin, että tärähdykset jäävät mahdollisimman pieniksi. Selän puolelle kaatuessa tärkeää on yrittää pitää leuka rinnassa ja selkä pyöreänä. Eteenpäin kipatessa kannattaa totuttaa aivonsa ajatukselle, että pyrkii ikään kuin sukeltamaan eteenpäin kädet kiinni vartalossa ja ottaa isku vastaan kyynärvarsin. Tärkeintä on välttää kaatumista suoraan ranteille.
Vauhdin potkimista ja liukumista vain etujalka kiinni laudassa kannattaa kokeilla tasamaalla tai todella loivassa mäessä ennen hissiin lähtöä. Vinkit etujalan selvittämiseksi löydät Lumilautasiteiden säätämisen abc -artikkelista. Parhaiten vauhtia saa potkittua laudan ”takapuolelta” ja tuntumaa laudan kanssa samassa vauhdissa saa siirtämällä takajalkansa etujalan viereen, siteiden väliin.
Sopiva harjoituspaikka on todennäköisesti keskuksen kaikista loivin rinne, joka ei mielellään vietä kumpaakaan reunaan. Monissa keskuksissa on erikokoisia mattohissejä, jotka eivät vaadi suurta taistelua.
Luisutellen liikkeelle
Ensimmäinen opeteltava asia on lauta poikittain rinnettä pitkin luisuminen sekä etu- että takakantilla, jotta saa tuntumaa laudan viemiseen kantilleen sekä varpaiden että kantapäiden puolelle. Kun luisuminen suoraan alkaa onnistua, voi painoa alkaa siirtämään jalalta toiselle, ja suoraan luisumisen lisäksi myös alkaa vaihdella suuntaa putoavan lehden tavoin. Kantapäillä luisuminen on usein aluksi helpompaa, mutta tämän alkaessa sujua kannattaa muistaa harjoitella myös varpaiden puoleisen kantin käyttöä.
Laudan kärjen voi toistojen myötä antaa kääntyä voimakkaammin alarinteeseen päin, jolloin vauhtia tulee myös joka kerta hieman lisää. Kun suoraan laskiessaan saa laudan kallistettua haluamalleen kantille, on käännöksen perusidea löydetty. Tätä voi kokeilla jo siinä vaiheessa, kun hakee tuntumaa lautaan takajalan ollessa auki esimerkiksi kiipeämällä hieman mäen loppuosaa ylöspäin. Kun suoraan alas laskeminen sujuu, voi seuraavaksi kokeilla painon siirtämistä hieman kantapäiden tai varpaiden puolelle.
Lautailuun kuuluu rauhallisuus ja rentous
Tärkeää on muistaa pitää paino reilusti etujalalla ja lauta pohjallaan laudan kärjen lähtiessä suoraan alaspäin. Sen jälkeen lautaa kantille viemällä ja katseen suunnan muuttaminen auttaa tässä, kunhan muistaa pitää rintamasuunnan varpaita kohden. Käännöksissä hartioita voi kääntää hieman käännöksen suuntaan. Mitä vähemmillä liikkeillä laudan saa kääntymään, sitä helpompaa laskeminen lopulta on. Käsillä huitomisen ja laudan riuhtomisen sijaan rauhallisuus on valttia.
Lumilautailijalle helpoin tapa matkustaa sompahississä on pitää sompaa kainalossa, takaside irrotettuna. Liikkeelle lähtiessä kannattaa pitää painopiste alhaalla ja laittaa hieman vastaan vetolaitteen nykäisylle. Aloittelijaa voi myös auttaa antamalla tämän laudalle hieman vauhtia liikkeelle lähtiessä, jolloin hissin nykäisy on pienempi. On tärkeää pyrkiä seisomaan hississä hartiat laudan suuntaisesti, sillä jos rintamasuunta kääntyy kohti menosuuntaa, on nousijalle myös luvassa hankaluuksia. Jokaista laudan liikettä ei kannata ruveta korjailemaan, vaan keskittyy pitämään laudan pohjallaan, jolloin nokka osoittaa automaattisesti toivottuun suuntaan.
Ankkurihississä hissin ankkuri tulee jalkojen väliin, mikä tekee lumilautailijalle nousemisesta hieman sompahissiä helpompaa, sillä ankkuri ei pyri kääntämään nousijaa koko aikaa. Ensikertalaisen lumilautailijan voi myös olla helpompaa mennä ensimmäiset kerrat ankkurihississä toisen, vähintään samankokoisen, ihmisen kanssa.
Tärkeintä kuitenkin on, että lautailija seisoo omilla jaloillaan hississä, eikä nojaa vetolaitteeseen.
