Keskeinen osa maastopyöräilijän perusasentoa on katse. Sillä – ja osittain myös pään asennolla – on hyvin suuri merkitys ajamiseen. Hyvä nyrkkisääntö on, että pidä katse kaukana, paljon eturengasta kauempana. Näin ehdit valita sujuvan ajolinjan, varautua vastaantuleviin haasteisiin ja tasapainokin on helpompi säilyttää.
Mitä kovempaa mennään, sen kauemmas tulee katsoa. Riittävän kauas eteen katsomisen merkityksestä saa usein muistuttaa hyviäkin kuskeja. Etenkin, kun tilanne muuttuu stressaavaksi, katse helposti tippuu liian lähelle.
Katsettakin kannattaa harjoitella
Toinen olennainen osa katsetta on kyky keskittyä olennaiseen. Katso, minne haluat mennä, älä sinne, minne et halua. Tästä hyvä esimerkki on kivikon läpi ajaminen: pidä katse ajolinjalla, älä keskitä huomiotasi isoon kiveen, joka on linjan sivussa. Ylimääräinen informaatio sekä hidastaa päätöksentekoa että saattaa ohjata sinut juuri sitä kiveä päin. Samoin mutkaan ajaessasi katso jo mutkan ohi, niin ehdit reagoida esimerkiksi siihen, kuinka tiukka mutka on kyseessä.
Katseella on kolmaskin merkitys: ajaessa infoa on tarjolla liiankin kanssa ja siitä pitää osata suodattaa vain olennainen. Liikkeiden tulisi tapahtua alitajuisesti, sillä toiminta on merkittävästi hitaampaa, jos yksittäiset päätökset pitää tehdä tietoisesti. Niinpä on tärkeää harjoitella erilaisia liikemalleja ensin kontrolloiduissa olosuhteissa, jotta ne automatisoituvat ja nopeutuvat.
