Lumivyöryjen syntyminen ja erilaiset lumivyöryt
Lumivyöryt jaetaan kahteen päätyyppiin
Lumivyöryt ovat luonnollinen ilmiö, ja yksinkertaisesti lumivyöry on lunta, joka liikkuu alas kaltevalla pinnalla. Lumivyöry tarvitsee liikkeellelähtöön riittävän jyrkän paikan ja sopivat olosuhteet. Lumivyöryt jaetaan karkeasti kahteen päätyyppiin, jotka ovat irtolumivyöry ja laattalumivyöry. Näiden lisäksi on olemassa muitakin vyörytyyppejä, kuten liuku-, sohjo- ja jäävyöryt, joiden tarkempi kuvaus on jätetty pois tästä materiaalista. Tilastollisesti nämä aiheuttavat vain murto-osan harrastajien onnettomuuksista, ja siksi keskitymme lumiturvallisuuden introssa merkittävimpiin vaaroihin.
Irtolumivyöry
Irtolumivyöry liikkuu nimensä mukaan irtonaisena lumipeitteen päällä. Irtolumivyöryjä syntyy vain jyrkillä, yli 35-asteisilla rinteillä. Ne voivat kaataa ihmisen tai kuljettaa hänet jyrkänteen yli. Irtolumivyöry voi edetessään laukaista laattalumivyöryn. Irtolumivyöry lähtee liikkeelle yksittäisestä pisteestä ja levenee keilamaisesti alaspäin tullessa. Irtolumivyöryn lumimassat ovat usein hyvin pieniä, ja siksi irtolumivyöryt harvemmin hautaavat ihmisen.
Laattalumivyöry
Laattalumivyöry on ihmiselle tilastollisesti vaarallisin vyörytyyppi, sillä noin 95% vyöryonnettomuuksista tapahtuu laattalumivyöryissä. Laattalumivyöryn vaarallisuus perustuu siihen, että liikkeelle lähtevät lumimassat ovat suuria. Pienissäkin laattalumivyöryissä lumimassat painavat helposti useita tonneja. Laattalumivyöryt saavat alkunsa 25–50°:n rinteillä, joskin alle 30°:n ja yli 45°:n alueilla laattalumivyöryt ovat harvinaisia. Suurin osa laattalumivyöryistä lähtee liikkeelle rinnekulman ollessa 36–39°. Yleisesti maailmalla pidetään 30°:n kulman ylittämistä kriittisenä pisteenä, jonka jälkeen riski laattalumivyöryn laukeamiselle kasvaa nopeasti.
Kuinka laattalumivyöry syntyy?
Lumipeite muodostuu kerroksista, joista osa on kovempia ja osa heikompia. Laattalumivyöry syntyy heikon kerroksen romahtaessa ja sen päällisen lumilaatan lähtiessä vyörymään.
Kun heikon kerroksen päälle laitetaan uutta painoa, voi heikko kerros romahtaa alas. Uusi paino tulee uuden lumen tai hiihtäjän myötä. Romahdus leviää kaikkialle, missä heikkoa kerrosta ja riittävää painoa on. Jos heikon kerroksen romahdus tapahtuu riittävän jyrkällä alueella, lähtee lumi vyörymään alas.
Videolla näkyvät edellisen laskijan jäljet. Vyöry ei ollut lähtenyt liikkeelle, koska laskija ei ollut osunut vyöryn laukaisukohtaan. Laukaisu tapahtuu usein kohdalta, jossa lumipeite on hieman ohuempi. Ihminen voi vaikuttaa omalla painollaan noin metrin syvyyteen saakka. Jos heikko kerros on sitä syvemmällä, ihmisen paino ei riitä laukaisemaan vyöryä. Maasto on kuitenkin harvoin tasainen, ja siksi lumipeitteen sisällä heikko kerros voi olla lähellä pintaa. Videolla laskija laukaisee vyöryn ja saman tien laatta murtuu ympäriltä. Vyöryssä vauhti kasvaa muutamissa sekunneissa niin kovaksi, että laskeminen pois vyörystä on mahdotonta.
Mitä on lumivyörymaasto?
Lumivyörymaastoksi määritellään vyöryn lähtöalue, vyöryväylä ja kasaantumisalue. Lähtöalue on yli 25°:n rinnekulmassa olevan vähintään 10 metriä x 10 metriä kokoinen alue. Tätä loivemmilla alueilla vyöryn liikkeelle lähteminen on hyvin harvinaista. Tämän lisäksi vyörymaastoa ovat vyöryn kulku-ura ja alue, johon asti lumivyöry liikkeelle lähtiessään etenee. Pienillä jyrkillä alueilla vyöryt eivät ei kiihdyttämään vauhtiaa ja pysähtyvät nopeammin ja jyrkemmille rinnekulmille. Isoilla jyrkillä alueilla vyöryt ovat massaltaan ja vauhdiltaan suurempia, jolloin vyöryjen kasaantumisalueet ovat huomattavasti kauempana lähtöalueiltaan.
