SSF 0
Levi 8.10.2021

Suomen hyppylajien taituri Ari Kananen: ”Takapihallani on edelleen voimistelutrampoliini benjiköysillä ja kierrevöillä”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ari Kananen, 43, on yksi harvoista suomalaisista aerials aka. hyppylajien edustajista Suomessa. Viimeiset hypyt Kananen hyppäsi 2002. Tulevana viikonloppuna Freestyle Opening Ruka -tapahtumassa nähdään ensimmäistä kertaa hyppylajien maailmancupin osakilpailu, jossa Kananen nähdään selostajana sitten vuoden 2005 Aerials MM-kilpailuselostuksen jälkeen.

 Kananen tunnustaa, että veri vetää edelleen hyppyreille, mutta viimeiset voltit on heitetty pari vuotta sitten.

 – Nyt kyllä minua ei saisi välttämättä enää sukset jalassa hyppimään, kyllä tuo sen verran hullulta näyttää. Vesihyppyrillä kävin heittämässä muutamat voltit pari vuotta sitten. Takapihaltani löytyy edelleen telinevoimistelutrampoliini benjiköysillä ja kierrevöillä sekä alastulopatja, naurahtaa Kananen.

 Kananen on tuore paluumuuttaja Suomeen asuttuaan peräti 14 vuotta Dubaissa perheensä kanssa.

– Työni puolesta olemme asuneet Dubaissa. Olen työskennellyt siellä muun muassa Microsoftilla, Nokialla, Philipsillä sekä Abu Dhabin hallituksen kanssa. Tällä hetkellä työskentelen CGI Suomi Oy:ssa business ja digitaltransformaatio projektien parissa. Paluu Suomeen on tuntunut erityisen hyvältä ja varsinkin 7-vuotias tytär ja 10-vuotias poikani ovat olleet mielissään. 

Hyppyjen juuret Jyväskylässä

Suomessa hyppylajin juuret ulottuvat 70-luvun puolin väliin, jolloin ensimmäiset hypyt hypättiin Jyväskylän Laajavuoressa. Ei mennyt aikaakaan kun perustettiin myös Jyväskylän Freestyleseura vuonna 1977.  Tuolloin lajin parissa toimi noin parisen kymmentä aktiivista laskijaa. Aikojen saatossa lajin suosio on hiipunut, vaikka lajin mahtimaat ovat edelleen pitäneet pintansa lajin parissa. Tällä hetkellä menestyneimpiä maita ovat Sveitsi, Kiina, Kanada, USA, Australia (naiset), Valko-Venäjä sekä Ukraina. Sveitsiläinen Michel Roth on lajin pioneeri, joka ylläpitää myös Rukan hyppypaikkaa. 

Suomessa ei ole ollut hyppyedustajaa sitten vuoden 2002 jälkeen. Kananen näkee että lajin pariin saataisiin uusia harrastajia trampoliiniharrastajien parista.

     – Seuraan sosiaalisessa mediassa muutamia trampoliiniseuroja Turusta, Oulusta ja Helsingistä ja näkisin, että sitä kautta pitäisi lähteä löytämään uusia harrastajia lajin pariin. Toki haasteena on, että olosuhteet ovat hyvin marginaaliset lajin harjoittamiseen Suomessa. Hyppyrinokkien ylliäpito hiihtokeskuksissa on työlästä ja vaatii monia talkoolaisia pitämään olosuhteet turvallisina ja teknisesti oikein rakennettuna.

Teknisiltä ominaisuuksiltaan laji ei ole muuttunut parinkymmenen vuoden takaa. Triplahyppyrin nokka on edelleen 4,2m korkeudella, josta hyppääjä lentää 70 asteen kulmassa noin 12-15 metrin korkeuteen tehden voltteja kierteillä. Sen sijaan taktikointi ja variaatiot hypyissä ovat nostaneet päätään vuosien saatossa.

– Perusperiaate on pysynyt melko samana. Edelleen hyppääjä tulee nokalle noin 54-63km/h ja nousee hyppyrin nokasta ilmaan  90 asteen kulmassa avustaen käsillä kierteiden mahdollistumisen. Hyppääjä tulee hyppyrin nokalle noin 53-54km/h tuplavoltteihin ja noin 63-64km/h kolmoisvoltteihin. Hyppääjä kontrolloi voltin ja kierteiden pyörimistä mm. käsien liikkeillä. Tänä päivänä toki näkee, että esim. nuori 19-vuotias sveitsiläinen Noel Roth hyppää taktisia vaativia hyppyvariaatioita tehden jo ensimmäisen voltin aikana kaksoiskierteitä, mikä on harvinaisempaa. Hyppy lähtee liikkeelle yleensä aina suorinvartaloin voltilla ilman kierrettä, yhdellä tai kahdella kierteellä. Sen jälkeen seuraaviin voltteihin voidaan lisätä esimerkiksi kerävoltti, suorinvartaloin voltti tai kierteitä aina yhdestä kolmeen kappaletta. Viimeiseen volttiin yleensä tehdään yksi kierre, tällöin hyppääjä valmistautuu alastuloon ja pystyy hahmottamaan alastulon paremmin.

 Tekninen ja taktinen marginaalilaji

Freestylessä hypyt ovat marginaalilaji. Harjoitusolosuhteet ovat vaativia ylläpitää ja paikkoja on harvassa ympäri maailman. Rukan hyppyrinne on kehuttu ja suosittu kohde aerials -tähtien keskuudessa.

     – Kyllä kateeksi käy katsoa kuinka täydellisissä olosuhteissa hyppääjät voivat täällä harjoitella. Ihmekkös sveitsiläinen pioneeri toimii Rukan hyppyrinteen vastaavana. Rinne on tunturin kupeessa ja hieman alempana puiden suojassa, jolloin tuuli ei osu rinteeseen. Tällöin olosuhde pysyy melko stabiilina ja hyppääjillä on melko samanlaiset olosuhteet hyppyjen suorittamiseen. Myös alastulo on riittävä jyrkkyydeltään sekä pituudeltaan. Kyllä minäkin olisin tuossa mieluusti hyppinyt, kehuu Kananen.

 Rukan hiihtokeskus on toiminut hyppääjien monivuotisena treenikeskuksena jo vuosien ajan. Loisteliaat lumiolosuhteet heti kauden alkuun sekä stabiili tuulettomuus on saanut hyppymaajoukkueet saapumaan lähes koko alkukaudeksi Rukalle.

     – Kyllä täällä tapaa entisistä olympivoittajista nykyisiin maailmancupin voittajiin. Yhteisö on pieni ja kaikki tukevat toisiaan. Se on kuin menisi moikkaamaan kaikkia vanhoja kavereitaan kun käy hyppypaikalla.

 Ari Kananen on ollut yksi menestyneimmistä hyppääjistä Juha-Matti Koposen lisäksi 2000-luvun taitteessa. Kanaselta löytyy junioreiden MM-kilpailuiden toinen sijoitus legendaariselta vuodelta -95 sekä podiumsijoituksia Eurooppa Cupissa ja TOP20 -sijoituksia maailmancupissa. 

Entinen hyppytaituri toivoo, että vielä jonain päivänä myös Suomessa olisi edustajia hypyissä tulevina vuosina. Kysyttäessä, mitä perheen 7- ja 10-vuotiaat lapset harrastavat leviää Kanasen kasvoille ovela hymy. 

– He harrastavat telinevoimistelua ja trampoliinivoimistelua. Kyllä meiltä kotoa taitaa löytyä Suomen parhaimmat trampoliinit volttien harjoittamiseen tällä hetkellä. En painosta mutta ohjaan kohti akrobatiaa ja kehonhallintaa vaativia lajeja kohti, naurahtaa Kananen.

Tapahtuma järjestetään tänä vuonna ilman yleisöä.  Freestyle Opening Rukalla Aerialssin maailmancupin osakilpailua voit seurata kotisohvalta perjantai-iltana klo 18:55 Yle TV2.