Talma 2.2.2023

50 vuotta mutkahiihtoa Kirkkonummen peltojen keskellä – katso nostalgiset laskukuvat Peuramaan vuosikymmeniltä

Vapun viettoa Peuramaalla vuonna 1984. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto. Vapun viettoa Peuramaalla vuonna 1984. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.
Peuramaa on palvellut pääkaupunkiseudun laskukansaa jo puolen vuosisadan ajan. Juhlavuoden kunniaksi sukellamme Peuramaan värikkäisiin vaiheisiin.

Tiesitkö, että Peuriksella oli Suomen ensimmäinen freestyle-hiihtokoulu tai että siellä laskettiin 80-luvulla heliskitä? Peuramaan hiihtokeskus ja hiihtokoulu ovat palvelleet pääkaupunkiseudun laskukansaa ja tuoneet uusia harrastajia rinnelajien pariin jo puolen vuosisadan ajan.

Traktorilla rinne kuntoon

Peuramaan tarina sai alkunsa vuonna 1972, kun kirkkonummelainen maanviljelijä Hilding Nyberg päätti panna peltonsa tuottamaan uudella tavalla ja rakentaa omistamalleen Långstrandin maatilalle laskettelukeskuksen.

Keskus avattiin yhden hissin voimin helmikuussa vuonna 1972. Aluksi rinnekoneen virkaa toimitti traktori, ja laskeminen tapahtui luonnonlumella.

Hilding Nyberg. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Keskuksen avaaminen herätti myös keskustelua, koska paikka sijaitsi Estbyn maisemansuojelualueella. Kirkkonummen Sanomat kirjoitti 15. syyskuuta 1971: ”Luonnonsuojelijat toteavat, että vaikka pujottelurinne on yleensä aina on rumentava kohta maisemassa, ei ole aihetta vastustaa sen rakentamista, koska pujottelurinteen tarve Kirkkonummella on ilmeinen ja koska sopivin järjestelyin rinne saadaan melko piiloon maisemassa.”

Peuramaan ensimmäinen rinne on nimeltään Turistirinne. Ensimmäinen hiihtohissi oli ns. kapulahissi, jossa oli teräsvaijeriin kiinnitettyjä tartuntatankoja. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Viiden markan hiihtokoulukurssi

Hiihdonopetuksesta kiinnostunut intohimoinen alppihiihdon harrastaja Kale Konoi vakuutti Hilding Nybergin siitä, että uuteen keskukseen tarvitaan myös hiihtokoulu. Näin koulutetut hiihdonopettajat olivat alusta asti mukana perehdyttämässä lapsia ja aikuisia ”mutkahiihdon” saloihin ja tuomassa uusia harrastajia rinteisiin.

Hiihtokoulun perustaja Kale Konoi oppilaineen. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Alku tosin oli kivinen. Kurssi kesti tunnin ja maksoi 5 markkaa. Ihmiset tulivat tunneille milloin huvitti, ja välineiksi oli tarjota vain muutama pari lahjoituksena saatuja monoja ja suksia. Uusien viikon mittaisten kurssien ja välinevuokraamon perustamisen avulla hiihtokoulutoiminta saatiin rullaamaan.

Vuokraamon valikoimaa vuodelta 1980. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Freestylen kehto

Peuramaa oli freestylehiihdon edelläkävijöitä: keskukseen perustettiin Suomen ensimmäinen freestyle-hiihtokoulu jo 1970-luvulla. Sen vetäjä ja nimikkohenkilö oli freestylehiihdon Suomeen tuonut Roger Talermo. Hilding Nyberg rakennutti Talermolle oman rinteen, johon asennettiin valot ja puusta tehdyt pysyvät hyppyrit.

Freestyle-taidonnäyte vuodelta 1977. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Eteläisen hiihtokeskuksen kausi on aina tuuripeliä lumen riittävyyden kanssa. Lyhin kausi 70-luvulla kesti vain 17 päivää. Rinteiden hoidon tekniikka hyppäsi uudelle aikakaudelle, kun ensimmäinen lumitykki saatiin vuonna 1980.

Peuramaan pisin kausi on ollut 17 viikkoa, eli yli neljä kuukautta. Vuonna 1983 laskettiin vielä toukokuussa. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Pääkaupunkiseudun asukkaat ottivat uuden lähikeskuksen innolla vastaan. Viikonloppujen hissijonot venyivät pitkiksi, joten laajentamiseen oli painetta. Vuonna 1985 keskuksessa oli käytössä jo kymmenen hissiä ja kuusi rinnettä. Keskuksen suunniteltiin jopa tuolihissiä, mutta suunnitelma ei valitettavasti toteutunut.

Hissiladut vuonna 1984. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Lähikeskus eli mukana arjessa ja juhlassa. Laskiaistiistaisin pulkkariehan päätteeksi oli tapana grillata kokonainen sika, ja 80-luvulla rinteessä vietettiin värikkäitä vappuja.

Kaupunkien lähikeskuksilla on ollut suuri rooli laskettelun ja lumilautailun suosion kasvattamisessa. Niiden ansiosta useammilla ihmisillä on ollut ylipäänsä mahdollista harrastaa rinnelajeja.

Peuriksen hiihdonopettajat on tunnistanut jo viidellä vuosikymmenellä punaisesta takista. Opettajien tyylinäyte vuodelta 1989. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Helihiihtoa vai tekstiiliurheilua

”Vaikka Peuramaaltakin voi löytää tekstiiliurheilijan, niin mitään luxusurheilua ei laskettelu ole ainakaan täällä. Siitä on pidetty huoli alhaisilla lasketteluvarusteiden tuntiveloituksilla ja nousuhinnoilla” kertoo paikallislehti Kehitys-Framåt-lehti vuonna 1982.

Lasketteluvaatemuotia vuodelta 1990. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto

Peuramaalla on panostettu perinteisesti myös murtomaahiihtoon. Alun perin pelloille ja metsään raivatulle latu-uralle rakennettiin talkoovoimin valaistu latu.

Hiihtokilpailut vuonna 1984. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto

”Nykyään on kokonaan hävinnyt eripuraisuus latuhiihdon ja laskettelun väliltä. Molempia tarvitaan ja samat ihmiset harrastavat molempia. – – Silloin kun haluaa rauhaa, voi lähteä hiihtolenkille. Laskettelemaan tullaan sen sijaan useinmiten kavereiden tai perheen voimin”, sanoi Hilding Nyberg Kirkkonummen Sanomien jutussa vuonna 1987.

Peuramaalla pääsi 80-luvulla myös laskemaan heliskitä. Parkkipaikan kupeesta halukkaat pääsivät helikopterikyydillä 55 metriä korkeammalla sijaitsevalle huipulle. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto.

Lamasta vauhtia uuteen nousuun

1990-alun talouskriisissä Peuramaan hiihtokeskus ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja päätyi Länsi-Uudenmaan Säästöpankin haltuun. Uudeksi yrittäjäksi tuli Kalpalinnassakin vaikuttanut Martti Kalpala. Hän myi Peuramaan hiihtokeskuksen nykyiselle omistajalle, alppiurheilu- ja laskettelukeskuspiireissä toimineelle Janne Uotilalle vuonna 2011.

Peuramaan perustaja Hilding Nyberg lippuluukulla. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto

Alppihiihdon seuratoiminta on ollut keskeisessä roolissa Peuramaalla. Siellä toimi pitkään kirkkonummelaisen urheiluseuran KYIF:n alppijaosto, KYIF Alpine.

Janne Uotila perusti vuonna 2011 Peuramaa Slalomin (PeSla), joka keskittyy erityisesti lasten ja nuorten ratalaskuvalmentamiseen. Viime vuosina PeSla on kasvanut suureksi ja aktiiviseksi seuraksi, joka liikuttaa talviaikaan yhdessä ratalaskukoulujen kanssa jopa 400 harrastajaa viikossa. Itsekin alppihiihdossa kilpailleen Uotilan tavoitteena on saada ainakin yksi laskija maailman huipulle ”Kirkkonummen kartsalta”.

Kisalaskija vuonna 1985. Kuva: Peuramaan hiihtokoulun arkisto

Viisikymppisen merkittävä rooli suomalaisessa alppihiihdossa

Peuramaan vetonaulana on tänäkin päivänä aktiivinen ja hyvätasoinen hiihtokoulu. Koronan jälkeinen ulkoilubuumi nosti Peuramaan hiihtokoulun myynnin Suomen kolmanneksi suurimmaksi.

Hiihtokoulun kaikenikäisille tarjottavien kurssien ja yksityistuntien kautta tulee edelleen vuosittain satoja uusia harrastajia rinteisiin.

Peuramaa on yksi Suomen suurimpia Werneri-hiihtokouluja.

Vireä viisikymppinen ei näytä vauhdin hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Juhlavuosi aloitettiin kahden uuden hissin voimin, jotka auttavat purkamaan viikonloppuisin kertyneitä jonoja. Pääkaupunkiseudun laskukansa löytää tiensä Kirkkonummen peltojen keskelle vuosikymmenestä toiseen.

Peuramaan hiihtokoulu juhli 50-vuotista taivaltaan marraskuussa. Juhlissa julkistettiin Ski Sport Finlandin hopeinen tunnustus hiihtokoululle alppihiihdon edistämisestä. Kuva: Annika Mannström

Peuramaan historiikin kokoamisessa avusti vuodesta 1974 Peuramaalla opettanut Leo ”Leksa” Kuisma.

Luitko jo nämä?

”Aikuisen kunnianhimo harvoin edistää lapsen oppimista. Varsinkaan, jos lapsella ei anneta aitoa mahdollisuutta oppia”, muistuttaa hiihdonopettaja Teija Uurinmäki.
Viihtyisä maisemakonttori, oppimisen ilo ja hauskat työkaverit. Hiihdonopettajalla on monta syytä hymyyn.
Lapsi laskee suoraan alas rinnettä, eikä kääntyminen kiinnosta? Näillä hiihdonopettajan vinkeillä houkuttelet lapsen mutkittelemaan laskettelurinteessä.
Suksen pituuden valintaan vaikuttaa käyttötarkoituksen sekä laskijan mittojen lisäksi mieltymykset ja taitotaso.
Ylitarkastaja Aleksi Latvala viihtyy mäessä työssä ja vapaa-ajalla.
Hyvä lumilautakenkä antaa mainion tuntuman lautaan ja mahdollistaa miellyttävät sekä hauskat laskupäivät.
Näyttää helpolta, mutta etenkin alku voi olla hankala. Jutun vinkkien lisäksi kannattaa hakea oppia hiihtokoulusta. Pätevä lautaopettaja on oikotie onneen.
”Taidot kehittyvät harjoittelemalla ja kehittymistä voi nopeuttaa pyytämällä opetusta”, hiihdonopettaja Teija Uurinmäki rohkaisee. Kun taitoa on tarpeeksi, voi rinteitä kiitää alas, kuten Teijan opettajakollega kuvassa.
Päivä rinteessä tekee hyvää mielelle ja keholle (vaikka äärimmäisyyksiin ei menisikään).
Vääränlaiset välineet vievät ilon laskettelusta. Hiihdonopettaja Teija Uurinmäki kertoo, miksi serkun kaiman vanhoilla pujotteluvälineillä ei välttämättä kannata aloittaa hienoa harrastusta.

Lumilautaliiton uusimmat

Ski Sport Finlandin uusimmat

Elian Lehto on näyttänyt kaudella 2022–2023 jotain, mitä on kauan odotettu: suomalaismenestystä vauhtilajeissa.

Lue lisää

”Aikuisen kunnianhimo harvoin edistää lapsen oppimista. Varsinkaan, jos lapsella ei anneta aitoa mahdollisuutta oppia”, muistuttaa hiihdonopettaja Teija Uurinmäki.

Kommentti: Mieti, mitä vaadit lapselta rinteessä – älä anna kunnianhimon sokaista

Laskettelu
Peuramaa saa laskettelukaudelle 2021–2022 kaksi uutta hiihtohissiä ja entistä suuremman parkkipaikan.

Peuramaa rakentaa uusia hiihtohissejä

Keskusuutiset
Jos Kalle Palanderin ratalaskukoulussa kunnolla innostuu keppien kiertämisestä, voi harrastusta jatkaa seuran riveissä.

Kalle Palanderin ratalaskukoulu innostaa lapset mäkeen

Laskettelu
Kalle Palander kunnioittaa hiihtoresortten lumetusosaamista. ”Rinteet on saatu kuntoon järjettömällä työmäärällä. Onneksi ihmiset alkavat pikkuhiljaa ymmärtämään, että lumi ei synny itsestään”, Palander huomauttaa.

Kalle Palander – lumen lähettiläs

Keskusuutiset