Minulla on hiihdonopettajana usein sydän kurkussa, kun katselen rinteessä ilottelevien laskijoiden menoa. Silmä on harmittavan harjaantunut näkemään horjuvan laskijan, väpättävät sukset ja hallitsemattoman menon. Aikuisetkin horjuvat, mutta eniten pelkään lasten puolesta. Liian moni laskija laskee liian haastavassa rinteessä.
Jalat leveälle levitettynä, kääntymättä alas syöksyvä laskija on vaaraksi itselleen ja muille. Mitä tapahtuu, jos suksi haukkaa lunta kesken syöksyn? Tai jos pienempi ihminen ilmaantuu yllättäen hänen syöksylinjalleen? Tai isompi ihminen? Miten hän saa vauhdin pysähtymään ennen hissijonoa?
Mikä kiire isompaan rinteeseen on?
Usein mietin, mikä kiire sitä kukkulaa on valloittamaan. Ja miksi vanhemmat päästävät lapsensa liian vaikeisiin olosuhteisiin?
Se, että lapsi selviää suurin piirtein ehjin nahoin alas ei tarkoita, että hän osaisi laskea. Tai että hän hallitsisi suksensa. Tai että mäki olisi hänelle turvallinen.
Uskalla sanoa ei lapselle
Suoraan viilettäminen ei vaadi taitoa, painovoima tekee sen työn. Kääntäminen ja pysähtyminen ovat taitoja. Ne ovat pakollisia taitoja.
Rinnesäännöissä syöksylasku on kielletty. Säännöissä myös kerrotaan, että takaa tuleva ja kovempaa vauhtia laskeva väistää edellä laskevaa laskettelijaa. (Lue myös: Laskettelija: huomioi edes nämä rinnesäännöt)
Isompaan rinteeseen voi lähteä, kun osaa kääntyä ja pysähtyä helpommassa rinteessä. Uskalla sanoa ei. Voit säästää muutaman luun.
Teija Uurinmäki
Himoksen hiihtokoulun opettaja ja vapaa toimittaja
PS. Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!
