Rovaniemeläinen pukee edelleen mielellään monot jalkaansa ja lähtee rinteeseen. Eroa aiempaan kisaelämään kuitenkin löytyy.
”Enää ei tule lähdettyä itsekseen rinteeseen”, Tanja toteaa jämäkästi.
”Suosikkini on tehdä Levillä tunturikierros. Silloin saa laskea kaikenlaisia rinteitä, jyrkkiä ja loivia. Välissä voi käydä kavereiden kanssa kaakaolla lämmittelemässä tai nauttimassa Lapin tunnelmasta.
Tanja oli parhaimmillaan maailman paras naislaskija, joten hänen taidot ovat useimmiten merkittävästi laskukavereita paremmat.
”Sovitan aina vauhtini laskukavereiden vauhtiin. Vaikka varmaan aika vauhdikkaasti laskenkin, niin aina menen kavereiden taitotason mukaan. Nyt kun numero ei ole selässä, niin se ensimmäisenä oleminen ei ole niin tärkeää.
Entäs jos joku laskee vauhdikkaasti sinun ohi, herääkö kilpailuvietti?
”Ei, ei se herää”, Tanja sanoo pienen mietinnän jälkeen. Ensimmäisen kerran Tanjan silmien viesti on eri kuin suun. Haastattelijana epäilen, että saattaa se kilpaurheilijanvietti joissain tilanteessa herätä.
