Laskettelija loukkaa useimmiten polven (21,13 % kaikista onnettomuuksista), ranteen (16,06 %), pään (14,84 %) tai olkapään (9,72 %). Näin kertoo Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen ylläpitämä tilasto. Lautailijalla useimmiten loukkaantuu ranne (34,33 %), pää (15,97 %) tai olkapää (11,64 %).
”Päävammojen osuus on yllättävän iso. Muuten ei yllätyksiä rinnelääkärille tai ortopedeille ollut”, miettii Mehiläisen Kuopion liikuntaklinikan vastaava lääkäri Tero Yli-Kyyny tilastoja selatessaan. Hänellä on kuitenkin selkeät ajatukset, kuinka lasketteluvammoja voisi ehkäistä.
Käytä oikean kokoista kypärää
Järjen ja kypärän käyttö on ne parhaat keinot suojata päätä. Nopeus tulee suhteuttaa laskuolosuhteisiin ja omaan taitotasoon. Rinteessä nopeus on helposti 50–60 km/h, aika harva ajaa prätkällä samoja nopeuksia ilman kypärää. Pääkoppa on ainutlaatuinen, joten se kannattaa suojata.
Kypärä tulee valita ja sovittaa huolella. Usein etenkin lumilautailijoilla näkee kypärän alla paksun pipon. Tällöin kypärä on vai näennäisesti päässä eikä suojaa kunnolla.
Polvivammat ehkäistään siteiden säädöillä
Polvivammojen ehkäisyssä välineiden merkitys korostuu: jaloissa tulee olla oikean kokoiset monot, sukset joilla laskeminen on hallittua ja siteiden säädöt kunnossa. Myös lajitaidoilla on merkitystä, laskemisen pitää olla on hallittua. Kannattaa myös huomioida keliolosuhteet.
Ranne on lautailijan heikko kohta
Rannevamma on lautailijoiden klassikko. Useimmiten ranne loukataan hyppyjen alastuloissa, eli myös hypittäessä kannattaa tunnistaa ja hyväksyä oma taitotaso. Vanha totuushan on, että hyppääminen ei ole niin vaikeaa, mutta alastulo voi olla.
Lumilautailijoilla rannesuojat estävät rannevammoja, mutta saattaa siirtää murtumaa ylemmäksi käsivarteen. Tämän takia ollaan kahta mieltä suojaavatko rannesuojat käsivammoilta vai ei. Hitaissa nopeuksissa – eli etenkin aloittelijoilla – rannesuojilla on kuitenkin selkeästi suojaava merkitys.
Olkapäävamman taustalla on usein vauhti
Sekä suksilla että lumilautailijoilla tavallisin olkapäävamma osuu solisluuhun. Olkapäätä harvemmin suojataan, joten ennakkovalmistautuminen, järkevä tilannenopeus ja hyvät laskutaidot ovat parhaat keinot välttyä olkapäävammoilta.
Laskettelu ei ole vain treeniä rinteessä
Seuraava laskupäivä alustetaan edellisenä päivänä, seuraava hiihtoloma alustetaan edellisenä kesänä. Avainasemassa ei siis ole mitä teet laskupäivänä, vaan pitkäjänteisesti ennen sitä.
Laskutaitoa kannattaa kehittää, tai ainakin pitää yllä. Toisinaan on hyvä harrastaa pientä itsetutkiskelua: missä kunnossa oma tekniikka on, kannattaisiko käydä hiihtokoulussa? Sieltä voi saada myös aivan uutta näkökulmaa ja kipinää rakkaaseen lajiin.
Rinteessä korostuu tasapainon ja koordinaation hallinta. Lihasten tulisi siis olla kunnossa, että et ole matkustaja suksien päällä ja pystyt hallitsemaan välineesi yllättävissäkin tilanteissa.
Tero Yli-Kyyny rohkaisee kaikkia harjoittelemaan:
”Myös aikuisiällä pystyy kehittämään tasapainoa, lihaskuntoa tai koordinaatiota. Toisin kuin sananlasku väittää, niin vanhakin koira oppii uusia temppuja!”
Artikkeli on tehty yhteistyössä Mehiläisen kanssa.
